Paleltunut ruusunkukka

Tällaisia olivat kukkien keskustat yhden ainoan pakkasyön jälkeen. Kukissa ei ollut mettä eikä tuoksua lainkaan. Kukan keskusta on mustunut ja kukat jäivävät kooltaan normaalia pienemmiksi.

Ruusujen kukinta

Juhannusruusun herkkä nuppu

Tämä kesä on ollut ensin toivoa, sitten ihmettelyä ja pakkanen viimeisteli kukinnan. Ruusuissa oli todella paljon nuppuja ja ruiskutin ne pyretriinillä vattukärsäkkäitä vastaan. Kesäkuun alussa oli yksi kova pakkasyö joka ilmeisesti vahingoitti kukintoja. Kukat olivat pieniä ja niistä puuttui keskus (heteet/emit paleltuneet?). Kukista puuttui tuoksu ja ne eivät ilmeisesti tuottaneet mettä koska kimalaisetkin puuttuivat kukinnoista. Osa nupuista jäivät aukeamatta. Pakkanen oli niin kova että isoilla raakileilla olleet marjapensaatkin kärsivät. Osa marjoita muuttui vaaleiksi ja kuivuivat ajan myötä. Mansikkamaalla oli myös paleltuneet sekä kukat että raakileet.
Muuten ruusujen kukinta oli tosi aikainen. Juhannusruusu, suviruusu, Kempeleen kaunotar, Tove Jansson, Red Nelly ja Kerisalo kukkivat ennen juhannusta. Tavallisesti kukinta osuu heinäkuun toiselle viikolle. Viimekesän istutuksista  kukki Paimionruusu ehkä ruusuista kauneiten. Linnanmäki on toissa kesäinen ja senkin kukinta onnistui olosuhteisiin nähden hyvin. Kirjoapteekkarinruusu ja puistoruusu Lumo pääsivät hyvään kasvuun talven jäljiltä. Molemmat ovat arkoja tälle alueelle. Tuscanysta paleltui latvat kuten muinakin talvina mutta hyvässä kasvussa sekin on. Nuppuja ei ole, joka kesä se ei kukikaan.
Tämä kesän alku oli tällainen. Odotan vielä keijunruusun kukintaa ja muutama odottaa valeistutuksessa sopivaa paikkaa. Onnenruusussa on myös nuppuja. Ruusun juuri on heinttynyt ja tarvitsee siivoamista kunhan muistan ostaa uudet vahvat hanskat.
Yhden ruusun poistin koska se oli mielestäni ei-kaunis, nimittäin neuvoksettaren ruusu. Se kasvoi lähellä kulkutietä ja oli niin piikikäs! Kukinta ei ollut koskaan kovin hääppöinen.

Kevättalven temmellykset

Haastatko leikkiin?

Kyllä minusta vastusta löytyy!

Kassu, kyllä sinulla on suuri suu!

Louise Bugnet

Kevättalvella ajatus kääntyy jo kevääseen. On kiva katsella ruusukirjoja ja Ruusu-seuran lehteä. Viime kesänä sain vihdoin viimein kahden vuoden jonottamisen jälkeen Louise Bugnet taimen Oulujoen taimistolta. Saa nähdä miten ruusu on talvehtinut. Laitoin sen vielä taimipenkkiin ennen varsinaista istuttamista. Tämän kurtturuusuihin kuuluvan pensaan erikoisuus on viininpunaiset nuput. Kukka on avauduttuaan valkoinen.
Pidän eniten pimpinella ruusuista mutta hankin muutakin mielijohteesta. Ostopäätökseen kyllä vaikuttaa myös taimistojen kuvat - hyvä kuva vaikuttaa  minun ostopäätöksiini (vaikka olisi aivan menestymisalueen rajoilla tai ulkopuolella). Tässä harrastuksessa ei ole kovin suuria taloudellisia tappioita, joskus onnistuu, joskus ei.
Huono muisti on yksi hankala juttu kasviharrastuksessa. Talven aikana tuppaa unohtumaan mitä on edellisenä kesänä istuttanut. Nytkin muistan laittaneeni samaan penkkiin tämän kaunottaren kanssa ystävältäni saamani taimet ja vielä jotain muutakin siinä oli. Toivottavasti kirjasin ne mökillä kirjaan johon olen piirtänyt karttaa istutuksista ja ruusujen nimet.
Reilu kuukausi ja näilläkin korkeuksilla päästään haravan varteen!
Päivitystä toukokuussa 2014:
Kovin hennolta tämä istuttamani taimi näytti jo viime kesänä. Talvella se oli kuolla kupsahtanut. Pitänee etsiä saisiko uuden taimen Oulujoelta.

Trimmauksen opettelua

Kassu on ollut varsinainen metsänpeikko kuten aikaisemmasta kuvasta voi päätellä. Noin kuukausi sitten nypin rungon karvan ja nyt opettelin ajamaan koneella korvat, posket, kaulan ja peräpeilin.Rungosta olen poistanut pohjavillakivellä jäljelle jäänyttä ohutta karvaa ja nyppinut pohjavillaa pois kun se on noussut hyvin esille. Kaikkea uutta sitä voi ihminen elämänsä varrella opetella ja joskus jos sitten oppisi tämänkin homman. Asiantuntevaa apua saan vielä Juliuksen Kennelin Annelta. Anne saa siistiä vielä loppuja ja neuvoa taas eteenpäin.
Sakke on ollut hommassa mukana. Karvapallerot ovat saaneet kyytiä trimmauspöydän alla. Varoha vaan vielä se sinunkin vuoro tulee!
Kohta on pääsiäinen ja onneksi on luvannut jo vähän keväisempiä ilmoja. Mökillä pitää leikata omenapuut. Toisesta on nimittäin tullut pensas eikä tuota omenia juuri lainkaan. Tiedossa on myös polttopuun tekoa. Täytyy kokeilla uusia metsurinhousuja. Sain ne ystävänpäivälahjaksi viime keväisen moottorisahan seuraksi. Ruusupensaat uinuvat vielä paksun hangen sisällä.

Talviloma

Lumimiehet

Mökkin ja äkkiä

Uunin lämmössä

Viikon talviloma alkaa olla takanapäin. Yleisesti ilmat suosivat mutta sattui myös yksi oikea pyrypäivä. Muuten ei olisi ollut ulos asiaa mutta koirien on saatava lenkkeillä. Kassu olisi  ollut vaikka kuinka ulkona vaikka on vastikään trimmattu. Sakke oli taas sitä mieltä että äkkiä sisälle. Muutenkaan Sakke ei pitkiä aikoja pihalla viihdy jos on pakkasta tai sen mielestä muuten epäsopiva ilma ulkoiluun. Sakke useimmiten odottelee portailla nostellen tassujaan. Alemmassa kuvassa Sakke on juuri pättäväisesti kääntynyt takaisin ja kipitti kovaa vauhtia mökkiin lämmittelemään. Kerkesi tulla jo melkoiset paakut jalkakarvoihin vaikkei matkaa ollut kuin muutamia kymmeniä metrejä. Pirtin uunin vieressä oli mukava kuivatella. Ulkoiluun oli viikon aikana todella upeat mahdollisuudet. Hiihtämistä ja halkojen tekoa sai tehdä auringon kimalteessa. Näille pyrypäiville riitti maton kutomista ja normaaleja huushollihommia.
Nyt olemme kaupungissa ja koirat vetelevät sikeitä "rankan" viikon jälkeen.

Ruususen uni

Ruusupensaat uinuvat lumipeitteen alla. Hangessa ei onneksi ole näkynyt myyränjälkiä. Totuushan paljastuu kuitenkin vasta sitten kun lumi sulaa. Lunta on vielä aika vähän. Maaliskuussa saadaan näillä korkeuksilla useimmiten lisää lunta. Kuukausi sitten otetussa kuvassa on oikein talvinen päivä, aurinko paistaa matalalta. Nyt on onneksi ollut muutama kirkas päivä ja aurinko paistaa jo korkeammalta ja sulattaa tienpintoja. Ensi viikolla on hiihtoloma. Yöpakkasia on luvassa, päivällä aurinko lämmittää suojaisaa pihaa.
Viime viikonloppuna olimme mökillä. Kassu ja Sakke saivat juoksennella vapaana. Pakkasta oli vähän ja Kassun nypitty olemuskaan ei kärsinyt kylmästä.

Lasimestarinko pojat?

Elämä kahden koiran kanssa on sujunut hyvin. Kassu ja Sakke ovat kaverukset. Sakke matkii kaikki Kassun jutut ja roikkuu parrassa hampaillaan. Kassu lähtee leikkiin mukaan ja osaa varoa leikeissä. Pikku-koiran eläm talossa on huomattu märkinä villasukkina ja rutussa olevina mattoina. Tuota liruttelun määrää ei muistanutkaan... Kassu tuli meille kesällä ja silloin varmaan itsekin jaksoi olla pidempään pihalla - ja useampaan. Takapihakin oli hyvä ulkoilupaikka. Nyt sinne ei viitsi lähteä hankeen rämpimään.
Yksi varma asia on, kuten kuvasta näkyy, tv:n katsominen on vaikeutunut puolella kun on kaksi koiraa jotka haluavat tulla mahdollisimman lähelle. Koirat ovat niin mukavan lämpimä ettei niitä raski poiskaan laittaa. Usein käy niin että kolme poikaa nukkuu sohvalla. TV toimii vain unilääkkeenä.
Viime syksynä kävin Oulun seudulla trimmauskurssilla ja trimmasin Kassun silloin ensimmäisen kerran itse (ohjaustahan siihen tarvittiin paljon). Tilasin oman trimmauspöydän nyt joulun jälkeen. Nyt olen nyppinyt taas itse. Koko viikonloppu siihen tärvääntyi eikä tulos ole kovin kehuttava. Huomenna menemme saamaan lisäoppia ja vinkkejä Juliuksen Kennelistä. Onneksi apu on lähellä. Ammattilainen tekisi tuo trimmauksen muutamaan tuntiin mutta on kiva opetella uusia asioita ja touhuta koiran kanssa. Tavoitteena olisi viedä Kassu keväällä näyttelyyn.

Sakke saapui

Pikkuinen koiravauva saapui Kassun ihmeteltäväksi. Nyt on kulunut kaksi yötä ja päivää. Alkutouhotuksen jälkeen kumpikin on rauhoittunut. Sakke on terhakka snautserin alku. Uudessa paikassa riittää tutkimista. Kaikkiin pieniin koloihin se mahtuukin. Tänään se juuttui sohvan alle pallonhakureissulla. Sinne meno oli helppo juttu. Pois vaan ei sopinut  pallo suussa kun rako oli liian kapea. Itkuhan siitä tuli. Kassukin oli jo hädissään. Pakko oli luopua pallosta ja jättää se sohvan alle.

Viikonloppua viettämässä mökillä. Kassulla riitti menoa ja mielenkiintoisia asioita tutkittavaksi. Lumi oli pöllyävän kevyttä ja ihmisten polkemat urat olivat mukavia polkuja juostavaksi. Lumikaan ei tarttunut karvoihin kuten edellisissä blogikuvissa. Lumesta löytyi aarre ja yllätys jota ei voinu ohittaa. Aivan tuore teeren kieppi - tuoreine kakkoineen. Alakuvassa aarteen tutkiminen parhaimmillaan. Ulkoilukeli oli viikonloppuna parasta A- luokkaa: aurinkoa pilvien raosta, pakkasta noin 10.
Ensi perjantaina tulee Kassulle vielä suurempi yllätys, saa nähdä mitä se tuumii sitten....

Lumipaakkuja

Mies käytti illalla Kassua ulkona. Laitoimme suihketta tassuihin ja tässä on tulos. Löytyyköhän keneltäkään hyvää ideaa asiaan. Nämä paakut on helppo kaupungissa suihkussa sulattaa mutta mökillä on surkeaa. Paakkuja on kainaloissa ja mahan alus täynnä. Föönillä sulattaessa kuluu ikuisuus ja ulkosauna ei välttämättä ole lämmin. Pitänee kaivaa esille lasten vanha kylpyamme ja laittaa siihen lämmintä vettä. Viimetalvena Kassua piti pitkään lämmittää villashaalin sisällä kun paakut sulivat hitaasti.Sainpas taas kuvaan molemmat kotieläimet Hani tuli katsomaan kuvaustouhuja ja yrittää päästä ohitse tuulikaappiin.

Uusi vuosi

Kerrankin kuva Kassusta. Blogin nimi lupaa koira-asioita mutta niinpä ovat koirajutut jääneet vähemmälle. Nyt kun talvi peittää ruusut niin jospa tähän tulisi muutosta. Kassu ja Hani-kissa ovat hyviä kavereita mutta harvoin niitä saa samaan kuvaan. Kassu on oppinut varomaan Hanin kynsiä ja osaa härnätä leikkiin sopivalta etäisyydeltä. Hani taas voi pää pystyssä kävellä Kassun kuonon ohitse ja siitä pinkaista juoksuun - ota kiinni jos saat. Hanin etuna on päästä tavoittamattomiin pöydille.
Nyt tammikuussa olisi ollut kerrankin lähellä näyttely johon suunnittelin vieväni Kassunkin. Joulukuun pakkaset saivat miettimään viime talvea. Kassu trimmattiin helmikuun alussa ja silloin alkoivat kovat pakkaset joita jatkui pitkään. Kassun molemmat korvankärjet paleltuivat ja märkivät pahoin. Eläinlääkäri mietto jo kärkien leikkaamista. Onneksi saimme ne pelastettua ja molempiin korviin kasvoi kevään aikana karvapeite. Paleltuneet korvat ovat herkät paleltumaan uudelleen. Kassu pitäköön nyt talven pörrökorvat.
Nyt kun ilma lauhtui on lumen kerääntyminen tassuihin ja mahanaluskarvoihin aivan mahdotonta. Ostin suihketta jonka pitäisi auttaa asiaan - kun muistaisi vain laittaa. Suihkussa paakut ovat kyllä helppo liottaa.