Kuulumiset

Niin se aika kuluu...
Talvi on jälleen peittänyt ruusupensaat unilleen. Viime kesän kukinta jäi minimiin. Pensaat kaipaavat myös lisäpuhtia. Kevään ensimmäisenä työnä pitää siistiä ne ja laittaa reilusti katetta ettei heinä valtaa.
Koirat taasen kasvavat hyvin. Kassu on kesällä kolme ja Sakke on vuoden vanha. Kassu on käynyt kahdessa koiranäyttelyssä talven aikana. Toisesta tuli serti. Kassun ongelma on, ettei se oikein syty kehässä. Kunhan kulkee lyllertävän emännän kanssa. Sakke taas on kokeneempi kulkija. Juliuksen kennelin Sanni on esitellyt sitä useamman kerran. EH on ollut tuloksena. Kassu saa nyt turkin kasvatukseen. Tänäänkin näyttelyssä se oli aika paksun näköinen kun karvaa oli liian paljon. Kokemusta kehästä kuitenkin tuli ja näyttelypöydällä olemisesta. Kerran meinasimme saada lähteä tyhjin käsin, kun tuomari tuli liian lähelle meni Kassu istumaan minun jalkojen taakse. Ei ollut vihainen, kunhan ei vaan antautunut lähempään tuttavuuteen.
Ensi kerralla sitten kuvia...

Paleltunut ruusunkukka

Tällaisia olivat kukkien keskustat yhden ainoan pakkasyön jälkeen. Kukissa ei ollut mettä eikä tuoksua lainkaan. Kukan keskusta on mustunut ja kukat jäivävät kooltaan normaalia pienemmiksi.

Ruusujen kukinta

Juhannusruusun herkkä nuppu

Tämä kesä on ollut ensin toivoa, sitten ihmettelyä ja pakkanen viimeisteli kukinnan. Ruusuissa oli todella paljon nuppuja ja ruiskutin ne pyretriinillä vattukärsäkkäitä vastaan. Kesäkuun alussa oli yksi kova pakkasyö joka ilmeisesti vahingoitti kukintoja. Kukat olivat pieniä ja niistä puuttui keskus (heteet/emit paleltuneet?). Kukista puuttui tuoksu ja ne eivät ilmeisesti tuottaneet mettä koska kimalaisetkin puuttuivat kukinnoista. Osa nupuista jäivät aukeamatta. Pakkanen oli niin kova että isoilla raakileilla olleet marjapensaatkin kärsivät. Osa marjoita muuttui vaaleiksi ja kuivuivat ajan myötä. Mansikkamaalla oli myös paleltuneet sekä kukat että raakileet.
Muuten ruusujen kukinta oli tosi aikainen. Juhannusruusu, suviruusu, Kempeleen kaunotar, Tove Jansson, Red Nelly ja Kerisalo kukkivat ennen juhannusta. Tavallisesti kukinta osuu heinäkuun toiselle viikolle. Viimekesän istutuksista  kukki Paimionruusu ehkä ruusuista kauneiten. Linnanmäki on toissa kesäinen ja senkin kukinta onnistui olosuhteisiin nähden hyvin. Kirjoapteekkarinruusu ja puistoruusu Lumo pääsivät hyvään kasvuun talven jäljiltä. Molemmat ovat arkoja tälle alueelle. Tuscanysta paleltui latvat kuten muinakin talvina mutta hyvässä kasvussa sekin on. Nuppuja ei ole, joka kesä se ei kukikaan.
Tämä kesän alku oli tällainen. Odotan vielä keijunruusun kukintaa ja muutama odottaa valeistutuksessa sopivaa paikkaa. Onnenruusussa on myös nuppuja. Ruusun juuri on heinttynyt ja tarvitsee siivoamista kunhan muistan ostaa uudet vahvat hanskat.
Yhden ruusun poistin koska se oli mielestäni ei-kaunis, nimittäin neuvoksettaren ruusu. Se kasvoi lähellä kulkutietä ja oli niin piikikäs! Kukinta ei ollut koskaan kovin hääppöinen.

Kevättalven temmellykset

Haastatko leikkiin?

Kyllä minusta vastusta löytyy!

Kassu, kyllä sinulla on suuri suu!

Louise Bugnet

Kevättalvella ajatus kääntyy jo kevääseen. On kiva katsella ruusukirjoja ja Ruusu-seuran lehteä. Viime kesänä sain vihdoin viimein kahden vuoden jonottamisen jälkeen Louise Bugnet taimen Oulujoen taimistolta. Saa nähdä miten ruusu on talvehtinut. Laitoin sen vielä taimipenkkiin ennen varsinaista istuttamista. Tämän kurtturuusuihin kuuluvan pensaan erikoisuus on viininpunaiset nuput. Kukka on avauduttuaan valkoinen.
Pidän eniten pimpinella ruusuista mutta hankin muutakin mielijohteesta. Ostopäätökseen kyllä vaikuttaa myös taimistojen kuvat - hyvä kuva vaikuttaa  minun ostopäätöksiini (vaikka olisi aivan menestymisalueen rajoilla tai ulkopuolella). Tässä harrastuksessa ei ole kovin suuria taloudellisia tappioita, joskus onnistuu, joskus ei.
Huono muisti on yksi hankala juttu kasviharrastuksessa. Talven aikana tuppaa unohtumaan mitä on edellisenä kesänä istuttanut. Nytkin muistan laittaneeni samaan penkkiin tämän kaunottaren kanssa ystävältäni saamani taimet ja vielä jotain muutakin siinä oli. Toivottavasti kirjasin ne mökillä kirjaan johon olen piirtänyt karttaa istutuksista ja ruusujen nimet.
Reilu kuukausi ja näilläkin korkeuksilla päästään haravan varteen!
Päivitystä toukokuussa 2014:
Kovin hennolta tämä istuttamani taimi näytti jo viime kesänä. Talvella se oli kuolla kupsahtanut. Pitänee etsiä saisiko uuden taimen Oulujoelta.

Trimmauksen opettelua

Kassu on ollut varsinainen metsänpeikko kuten aikaisemmasta kuvasta voi päätellä. Noin kuukausi sitten nypin rungon karvan ja nyt opettelin ajamaan koneella korvat, posket, kaulan ja peräpeilin.Rungosta olen poistanut pohjavillakivellä jäljelle jäänyttä ohutta karvaa ja nyppinut pohjavillaa pois kun se on noussut hyvin esille. Kaikkea uutta sitä voi ihminen elämänsä varrella opetella ja joskus jos sitten oppisi tämänkin homman. Asiantuntevaa apua saan vielä Juliuksen Kennelin Annelta. Anne saa siistiä vielä loppuja ja neuvoa taas eteenpäin.
Sakke on ollut hommassa mukana. Karvapallerot ovat saaneet kyytiä trimmauspöydän alla. Varoha vaan vielä se sinunkin vuoro tulee!
Kohta on pääsiäinen ja onneksi on luvannut jo vähän keväisempiä ilmoja. Mökillä pitää leikata omenapuut. Toisesta on nimittäin tullut pensas eikä tuota omenia juuri lainkaan. Tiedossa on myös polttopuun tekoa. Täytyy kokeilla uusia metsurinhousuja. Sain ne ystävänpäivälahjaksi viime keväisen moottorisahan seuraksi. Ruusupensaat uinuvat vielä paksun hangen sisällä.

Talviloma

Lumimiehet

Mökkin ja äkkiä

Uunin lämmössä

Viikon talviloma alkaa olla takanapäin. Yleisesti ilmat suosivat mutta sattui myös yksi oikea pyrypäivä. Muuten ei olisi ollut ulos asiaa mutta koirien on saatava lenkkeillä. Kassu olisi  ollut vaikka kuinka ulkona vaikka on vastikään trimmattu. Sakke oli taas sitä mieltä että äkkiä sisälle. Muutenkaan Sakke ei pitkiä aikoja pihalla viihdy jos on pakkasta tai sen mielestä muuten epäsopiva ilma ulkoiluun. Sakke useimmiten odottelee portailla nostellen tassujaan. Alemmassa kuvassa Sakke on juuri pättäväisesti kääntynyt takaisin ja kipitti kovaa vauhtia mökkiin lämmittelemään. Kerkesi tulla jo melkoiset paakut jalkakarvoihin vaikkei matkaa ollut kuin muutamia kymmeniä metrejä. Pirtin uunin vieressä oli mukava kuivatella. Ulkoiluun oli viikon aikana todella upeat mahdollisuudet. Hiihtämistä ja halkojen tekoa sai tehdä auringon kimalteessa. Näille pyrypäiville riitti maton kutomista ja normaaleja huushollihommia.
Nyt olemme kaupungissa ja koirat vetelevät sikeitä "rankan" viikon jälkeen.